Maanantai: Muut menot aiheutti sen verran paljon väsymystä, että päätin jättää menemättä ratsastamaan. Ei olisi tullut mitään, tiesin sen jo etukäteen. En kyllä tehnyt mitään muutakaan ruumiillista. Tai, nostelinhan mä ne muutamat kivet tossa pihassa toiseen paikkaan ”talvisäilöön”. Eli edessä olisi kukkapenkin remontti, kunhan tietäisin mitä sille tekisin. Edellinen omistaja on laittanut ison kasan kiviä sinne kukkien sekaan ja ne on nyt poistettu. Voisin niistä kyllä rakennella jotain kunhan visio syntyy. Toivottavasti kivet on vaan yhden talven säilössä. Tai saa se visio tulla vielä nyt syksylläkin.

Tiistai: hieronta = vp

Keskiviikko: Kevyttä palailua liikenteeseen, 0.40h käyskentelyä. Ensin kentällä erilaisia kiemurauria, osa tarkoituksella, osa ei, koska kentän vieressä oli NIIN pelottavia lintuja. Heh. Pellolla käyskentelyn jälkeen sitten kuitenkaan halliin peruuttava viljanpuimuri ei ollut yhtään pelottava, vaikka siinä on se peruutuspiipauskin. Iltatallin jälkeen pääsin harjoittelemaan trailerin ajoa, kun sain peruuttaa traikun takaisin paikalleen toisten valmennusreissun jäljiltä. Ammattimaisella opastuksella kaikki pysyi ehjänä ja jäi hyvä fiilis siitä, että ei se ole mitään ydinfysiikkaa. Ja koska mä olen selvinnyt myös siitä, niin kunhan tässä saa luvan kuntoon ja harjoittelee pikkuisen lisää, niin minustakin laillinen ja hyvä kuski vielä tulee.

Torstai: Ensin ajattelin, että tänään ei voi tulla kovin pitkää ratsastusta, kun aamulla satoi niin kauheesti ja sitten oli taas muuta menoa välissä. Mutta kun menin tallille ja harjailin Pipsaa, maastokaveri soitteli, missä olen. Olin jonkun verran kaverin aikataulua edellä, mutta tietysti sovittiin, että nähdään tallilla. Menin jo edeltä pellolle pyörimään ja kun kaveri pääsi ulos hevosen kanssa, yhden kerran kysyminen riitti: ”Mennäänkö tänään maastoon?” Ja mehän mentiin. Kierrettiin kävellen koko meidän normaali lenkki ja ravattiin yksi normaaleista pätkistä, eikä mainiompaa reissua olis voinu olla! Yhtään pelottavaa postilaatikkoa ei ollut, autoilijat oli mukavia ja niiten autot kilttejä, tien ali menevät ojat ei syöksyneet pienen ponin kimppuun, mutta kun kaveri näki maassa styrox-levyjä, piti mallin perässä hetki ihmetellä niitä. Kokonaisuudessaan Pipsa sai liikuntaa 1.30h.

Perjantai: Pellolla pyöriminen jatkui, 1.15h kului kun ensin mentiin aika pitkään käynnissä ja sitten siirryttiin ravien kautta laukkaamaan. Laukan jälkeen piti kävellä jonkun aikaa, että hengitys taas tasaantui. Olin jopa vähän yllättynyt, kun tää meidän ensimmäinen peltolaukka ei aiheuttanut mitään spurttailua, vaan Pipsa meni ihan tavallisesti. Tuntuu että yleensä hepat innostuu helpommin kun suoraa on edessä jotain pari sataa metriä… Mutta eiköhän sekin päivä koita, viimeistään kun saadaan kaveri rinnalle. :D

Lauantai: Ratsastusta 0.45h pellolla. Alkaa oikein itteä pelottaa, kun oon niin jumissa, vaikka hieronnoissa säännöllisesti tuleekin käytyä. Tuntuu, ettei oikein saa tehtyä mitään ja reaktionopeus on ihan nollassa. Onneks syyskuun lopulle on varattuna jäsenkorjaustyyppinen hoito, jos se saisi paikat auki ja naisen suoraan niin että olo palautuisi hyväksi.

Sunnuntai: Ratsastustunti taas, alku- ja loppukäynteineen olin kyydissä 1.35h. Pysähdyksiä ja peruutuksia tehtiin onnistuneesti, mutta vastalaukassa ei ihan vielä onnistuttu.

Yhteensä: Pipsa 5.45h, minä 5.45h