Maanantai: Ratsastusta 0.45h. Tarkoitus oli ratsastaa päivällä heti kengityksen jälkeen, mutta taas pää oli eri mieltä. Niinpä siirsin sitä pikkuisen myöhempään että olisin edes jonkunlaisessa kunnossa. Pellolla mentiin koko aika ja tehtiin siellä jonkun verran taivutteluja. Vaikka pystyin ratsastamaan, niin en missään nimessä ollut missään hyvässä kunnossa.

Ärsyttää kun nyt on ollut pää niin paljon kipeänä. Varsinkin kun se ei ole sellaista invalidisoivaa, niinkun migreenit monesti on mulla ollut, vaan mä pystyn kävelemään ja hitaasti touhuamaankin monia asioita, ajatus ei vaan toimi eikä pää kestä tärähdyksiä tai ääniä tai liikaa valoa. Olis paljon selkeämpää, jos ei vaan pääsis sängystä ylös… Aivoille lepoa suotiin ratsastuksen jälkeen kun menin keräämään vadelmia ehkä tunniksi. Tänä vuonna onkin tullut keräiltyä jo monia eri lajeja, vaikka aiemmin oon ollut aika huono niissä. Mutta kun käy vaan tollasia tunnin reissuja, niin siinä riittää mielenkiinto vielä kun ei ehdi väsyä samaan hommaan.

Tiistai: Tunnilla taasen, loppukäynteineen 1.15h. Tänään tehtiin temponlisäyksiä ja paljon siirtymiä. Oltiin molemmat ihan innoissaan niistä. Minä jopa niin innoissani, että yhden ravin rikoin laukalle. Tänään sain positiivista palautetta istunnastani, kun sen kanssahan on ollut ongelmana, että olen liikaa etukenossa. Tänään sain oltua aika hyvin pystyssä ja kyllä se vaan helpottaa kovasti, alkaa tuntua ihan erilaiselta…

Just kun viime viikolla tuli pohdittua, että laukannostoja pitää parantaa, niin tehtiin siinä tunnin lopussa vielä ravi-laukka-siirtymiä ympyrällä. Ja taas karu totuus: Pipsa tietysti osaa, kunhan mä VALMISTELEN sen siihen että jotain tapahtuu. Ja kun mä olen valmistellu sitä tehtäviin hyvin, se rentoutuu ihan eri malliin ja tuntuu niin makeelta, että mä en edes osaa sitä tähän kirjoittaa, pitäis nähdä mun naama kun puhun tästä. Monen monta kertaa oon jo jääny kiinni siitä, että valmistelu unohtuu ja silloinhan ei voi odottaa, että tehtävät onnistuis. Mutta kai sitä pikkuhiljaa oppii paremmaks ite. Ainakin tarkotus olis! Loppukäynnit taas laitumien ympäri, nyt olikin eka kerta kun kaverit ei olleet laitumella kun olivat menneet jo sisälle, vaan oltiin siellä ihan yksin.

Keskiviikko: Tänään taisi olla heppa vähän väsähtänyt eilisestä. Käyntiä menin ensin aika pitkään, tein erilaisia kiemurauria taas. Ravissa verryttelyjen jälkeen muistelin kovasti ympyrällä käynti-ravi-siirtymissä, miten se pohje pysyisi kiinni. Siitäkin on tullut paljon palautetta, kun pohkeet huitelee mihin sattuu ja eihän niistä sitten ole mitään iloa, kun ne on irti hevosen kyljistä. Saadaan taas vaan aikaiseksi hevosen yllättämisiä kun yhtäkkiä pyydetäänkin jotain. Siitä olikin hyvä siirtyä laukkaan ja tänään siinä oli oikein erityisesti sitä jotain! En olisi halunnut lopettaa ollenkaan! Loppuravit ja käynnit mentiin tekemään pellolle. Nyt jopa löytyi jotain pelottavaa, kun läheisessä talossa ehkä pestiin painepesurilla jotain tai vastaavaa, mutta päästiin silti yhteisymmärrykseen, mitä askellajia mennään. Aikaa kulutettiin 1.00h.

Tallilta siirryin suoraan rasteille. Ajattelin, että olisin vähän hölkännyt, mutta taas tein amatöörimokan ja otin väärät kengät mukaan. Toisaalta, viikonlopulta on rakkoja jaloissa sen verran, että en halunnut laittaa suunnistuskenkiä ja lenkkarit on maastossa aina väärä valinta. ;) Jotenkin tosi juminen olokin oli ja välipalabanaani tuntui tekevän mahaan paakun. Tai sitten mulla oli unohtunut ratsastuksesta vatsalihasten jännittäminen päälle, tosi inhottava olo oli kuitenkin. Kaiken lisäksi vielä mun kipeä polvi meinasi suuttua kun jalat muljahteli miten sattuu siellä epätasaisessa väärillä kengillä liikkuessa. Olin jo tulossa polkua pitkin pois, mutta sitten näin toisen suunnistajan ja päätin, että kyllä mä nyt käyn kaikki rastit katsomassa. Hirveän hidas kilometrivauhti tuli, mutta pääasia on että liikuin. Aikaa kului 0.55h.

Torstai: Pidinkin ratsastusvapaan tässä keskellä viikkoa. Kävin kuitenkin sieniä etsimässä 2.00h rauhallisen kävelyn verran. Tallilta en kuitenkaan osannut olla kokonaan pois, vaan kävin vähän auttamassa iltatallissa ja kun tulin sieltä, oli naapuri lähdössä koiralenkille, niin buukkasin itseni mukaan. Siitä tuli vielä 0.35h rauhallista lisäliikuntaa tälle päivälle. Hassu tunne, kun käveltyä tuli kuitenkin aika paljon ajallisesti, mutta se oli niin rauhallista että illalla mietin vielä, miten tylsä juttu oli, että en saanut tänään käytyä lenkillä. No, en kuitenkaan enää lähtenyt juoksemaan…

Perjantai: Ratsastusta 1.00h kentällä, ei mitään ihmeellistä, en saanut suunniteltua etukäteen mitään, kun oli taas muuta ajateltavaa. Kaikkia askellajeja mentiin kuitenkin ja luonnollisesti loppukäynnit pellolla.

Lauantai: Aamupäiväratsastus ja mä olin jotenkin ihan unessa. Ei osattu kumpikaan kunnolla keskittyä kentällä kun aloittelin käynnissä erinäisten kiemuroiden tekemisen ja oli niin kuumakin, niin tein suunnitelmaan muutoksen ja menin pellolle ravailemaan vähäksi aikaa. Kun oltiin ravailtu, alkoi jo kiemuratkin mennä vähän paremmin. Pellolla yritin käyttää pientä ylämäkeä hyväkseni, ja uskoisin, että taas sain vähän paremmin ajatusta siitä, mitä tarkoittaa kun aina sanotaan, että hevosen pitäisi kulkea ylämäkeen. Sehän on niin pieni ja loiva, että ei sitä oikein voisi mäeksi sanoa, mutta kyllä siinä huomaa kuinka Pipsa ravaa erilailla kuin ihan tasaisella. Aikaa kuluteltiin vain 0.40h.

Sunnuntai: Melko kuumaa kesää pukkaa, ja kun en päässyt sängystä ylös aamupäiväratsastukseen, niin piti keksiä myöhäisiltapäivällä jotain. Mentiin taas pellolle sillä ajatuksella, että sinne saattaa vaikka osua tuuli niin ei ole ihan niin ahdistavaa. Ja kyllä siellä oli ihan siedettävää olla, käyntiä ja ravia mentiin, pikkasen taas voltinpuolikkaita ja suunnanmuutoksia ja sitä ylämäkeä. Oma kroppa ei ollut ihan hallinnassa kiitos valvomisen… Ulkoilulle tuli mittaa taas 0.40h.

Yhteensä: Pipsa 5.20h, minä 8.50h