Kansainvälinen epäonnistumisen päivä oli just sitä meille. Jännitys iski takavasemmalta ja mä ratsastin aika huonosti...

Heti alkuun kun menin kyytiin, huomasin asentaneeni eilen toisen jalustimen väärin päin. No, se onneksi oli helppo korjata, kerkisin itse tasan istua kyydissä ja siirtää jalan pois tieltä. ;)

Verryttelykentällä Pipsa oli aluksi ihan kamala. Meinasin mennä normaalisti aluksi käyntiä, mutta se olisi koko ajan lähtenyt ravailemaan. Ja sitten tietysti suuttui kun tein paljon pysähdyksiä, yritti jopa kerran keulia ja sain kisan jälkeen kaverilta kommentin, että Pipsa näytti hurjalta... Nainen mikä nainen... Lopulta sain sen malttamaan ja päästiin ravailemaan ja se menikin ihan siedettävästi ja lopuksi jopa hyvin. Laukkakin oli sen verran hyvää, mitä me nyt osataan...

Maneesiin meno oli vähän jännää kun yksin piti kulkea, mutta meni silti ihan ok ja siellä yritin vaan muistaa hengittää syvään. Vielä viime hetken briiffaukset kaverilta ja kuvittelin kaiken menevän ihan hyvin kun todellakin muistin (vielä) hengittää. Mutta kun pilli soi, menin ihan jumiin päästäni ja kropastani tietysti sen seurauksena. Minä, joka oon aina kuvitellu omaavani hyvät kisahermot riippumatta lajista. En meinannut osua keskihalkaisijalle millään, otin parit uudet lähestymiset, tervehdyspysähdyksessä poikitettiin rajusti ja ekassa kulmassa käänsin AIVAN liian aikaisin oikealle. Ympyrät ja täyskaarrot oli aika peruskauraa, tosin loppukommenteissa oli, että hevonen ei taivu, mutta mihkäs se taipuis, jos kuski ei taivuta! heh. Pysähdys oli ok ja peruutuskin, askeleen pidennykset tuntui aika hyviltä, vaikkakin kiireisiltä. Käynnissä kiemurreltiin mutta käynti itsessään oli ehkä parempaa kun viimeksi. Laukoissa ei saatu rikkoja aikaiseksi, kun en jarrutellut laukkaa sammuksiin. Mutta siitä tietysti seurasi se, että saatiin kommenttia kiireisyydestä. Kerran taisi molempiin suuntiin olla tosi lähellä tulla rikko, mutta ehdin korjata niin että molemmat päät ei ainakaan ravanneet yhtaikaa. Sitten päästiinkin jo loppuun, lopputervehdyksen pysähdys oli jo parempi.

Tulokseksi saatiin tällä kertaa 55,227% ja sijaksi 8/9. Hauska huomata, kuinka tässä lajissa nälkä kasvaa syödessä. Nimittäin elokuussa olin ihan voittajafiiliksellä noista prosenteista ja vastaavasta sijasta, mutta nyt jotenkin alitajunnassa kuvittelen, että olisi tapahtunut joku ihme ja osaisin muka jotenkin enemmän tällä hetkellä ja haluaisin että se näkyisi tuloslistassakin. Mutta täytyy silti vaan yrittää muistaa, että tätä ei voi oppia muutamassa kuukaudessa. Ja tosi hyvähän se jo on, että kokematon ratsastaja ja kokematon hevonen saa omasta mielestä vähän roiskitusti tehdystä radasta kuitenkin hyväksytyn tuloksen! Huonomminkin olisi voinut käydä. Kun tosiaan jäi vähän sellainen olo, että sen lisäksi että jännitin ja jäkitin, olin aika huolimaton siellä radalla. Taas, minä, joka oon aina pitäny itteäni tosi tarkkana... Hyvä tässä iässä oppia itsestään ihan uusia puolia!

Kotiin palatessa oli tosi outoa putsata tavarat valmiiksi tämän päivän kisoja varten. Omalla tallilla siis on harjoituskisat ja siellä vaihdetaan (vihdoin) esitettävää rataa, eli edessä on tutustumisluokan ohjelma. Ihan hyvä, että tulee heti perään, niin täytyy tsempata heti tänään uudestaan, muuten olisin vaan hömpötellyt vaan vähän kevyttä ravia. Nyt se jää tiistaille... Loppuviikko onkin aika rikkinäistä ja kiireistä, kun on koulutusta ja Horse show'ta ohjelmassa.