Maanantai: Ratsastusta 0.55h. Kenttä oli aika märkä, niin ensin ajattelin meneväni vaan käyntiä ja taivutteluja siinä, mutta löysinkin itseni ravaamasta voltteja ja tekemästä myös siirtymiä.

Tiistai: Tänään oltiin taas tunnilla. Inhottavaa myöntää, että kotiläksyt oli ihan tekemättä, mutta ei noissa viikonlopun pääkivuissa kyllä mitään voinut tehdäkään. Tunnista päällimmäisenä jäi mieleen se, että sain kuulla sellaisen lauseen jota en ole ehkä ikinä kuullut… Yleensähän pidän itseäni kovin tyynenä, rauhallisena ja jopa hitaana, niin oli aika shokki kuulla, että mun täytyy rauhottua. ;) Siis kun väsyn ja tehtävä menee pieleen, meen ihan paniikkiin ja alan säheltää kaikkea ylimääräistä. Sitten kun hengitän (tänäänkin kävin vaan ympyrältä pois, siirryin kai raviin ja tulin takaisin) ja skarppaan uudestaan, homma toimiikin ihan hyvin. Nyt tällä tunnilla ja sillä edellisellä ollaan tehty sellasia tehtäviä, että en edes oo vielä uskonu, että me osattais sellaisia. Mutta näköjään ”pienellä” sparrauksella meistäkin irtoaa aika paljon jo. Varsinkin kun ratsastajalla pysyy homma hallinnassa… Tästä tuli taas laitumen ympäri loppukäyntien kanssa 1.15h.

Keskiviikko: Tulikin aika liikkeentäyteinen päivä. Aamulla lähdettiin siskon kanssa etsimään sienipaikkaa, josta ihmiset kantaa sankokaupalla tavaraa. Käveltiin metsää pitkin poikin 1.40h ja löydettiin 5 kantarellia. No, koira ainakin väsyi jos ei muuta saavutusta ollut… Sitten kävin kotikotona katsomassa sukulaisia taas ja sain ruokaakin samalla. Siitä tallia kohti ja siellä n. 0.50h ratsastus, tällä kertaa otin ihan itsenäiseenkin työskentelyyn mukaan puomeja ja kyllä yksittäisilläkin tarkkana saa olla, ettei Pipsa HYPPÄÄ niitä. Mutta päästiin yhteisymmärrykseen siitä, kuinka ne ylitetään, aika pian ja helposti. Laukassakin kokeilin, mutta ei mennyt niin hyvin, vauhti meinasi kasvaa liikaa ja tammakin kuumua, eikä kuskin keskivartalosta löytynyt jarrua. Siirryttiin ravityöskentelyyn välillä ja sitten koitin vielä kerran pari puomia laukassa ja meni paljon paremmin, kun oltiin rauhoituttu hetki. Loppukäynnit taas pellolla, että nähdään muutakin kuin kentän aidat. Sen jälkeen olin vielä niin inspiroituneessa tilassa, että päätin käydä hakemassa yhden astian mustikoita. Puoli tuntia meni, että sain astiani täyteen ja pääsin suuntaamaan kotiin.

Torstai: Kevyttä peltoilua n. 0.40h. Käynnissä kiemurteluja ja pieni pätkä raviakin.

Perjantai: 1.00h tuli taas kulutettua, kun laitoin muutaman puomin kentälle ja aloin menemään niitä. Ravipuomit meni jo aika hyvin mutta laukassa oli vähän ongelmia. Onneksi saatiin pikkasen vinkkiä siinä tekemisen lomassa, niin alkoi homma helpottua.

Iltapäivällä käytiin vielä käveleskelemässä vajaa tunti Kelventeellä. Kamera piti ottamani mukaan, mutta se unohtui tallille, hankalaa kun on tottunut että kamera on puhelimessa ja nyt kun on varapuhelin käytössä, ei ole niin hyvää kameraakaan. En enää viitsi tolla vanhalla puhelimella edes ottaa kuvia, kun on tottunut vähän parempiin.

Lauantai: Suunnistuskisa, 3,1km, 0.53h. Oli suuria vaikeuksia onnistua suunnistamaan kunnolla. Kymmenestä rastista tein jotain hölmöä viidellä ensimmäisellä. Yhdellä oikein mojova eksähtäminen ihan lähellä, aikaa meni joku 6-7 minuuttia ihan hukkaan siinä. Kotimatkalla epäiltiin, että siellä meni ylimääräinen ura, joka sekoitti minut, ja sen pystyi myös näkemään kotona kun latasi GPS-jäljen koneelle ja katsoi missä tulikaan hölmöiltyä.

Sunnuntai: Suunnistuskisa, 4,1km, 1.02h. Paljon parempi jo, muutaman ekan rastivälin olin jopa puolenvälin paikkeilla sijoissa, mutta edelleen samassa kohdassa kuin eilen olin ihan ulapalla. Tällä kertaa tosin oli jo ratkaisumalli valmiina päässä ja juoksin tyynesti rastin ohi isolle polulle ja menin sieltä kautta varmasti rastille. Harmittaa kun karttaan pitäisi voida luottaa 100-prosenttisesti, niin melkein koko tämä kisa meni siihen, että hoin itselleni: ”älä luota pikkupolkuihin, lue käyriä, ne on paremmin paikallaan”. Ja silti…

Yhteensä: Pipsa 4.40h, minä 8.15h