Maanantai: Ei ratsastusta, vaan osallistuminen etsintöihin. Pari keikkaa metsässä ja oli ihan jees huomata siinä, että jaksankin hölkätä jonkun verran kun tarve vaatii. Mutta tietysti toivon, että tollasia tarpeita ei tule taas hetkeen vastaan. Semmosen 0.40h kehtaan laittaa tästä liikuntaa itselleni.

Tiistai: Ratsastusta vaihteeksi tunnilla, oon vihdoin oppinut nojaamaan taakse. Mutta nyt oon vetänyt sen överiksi, täytyy alkaa korjata toiseen suuntaan takaisin. Yllättävän hankalan tuntuista mutta ehkä se oikea asento vielä löytyy. Käynteineen olin kyydissä 1.20h.

Keskiviikko: Ratsastusta vaan 0.30h ja sekin ihan kevyttä humputtelua. Vasen jalka jumitti tänään heti kostoksi siitä, kun jätin eilen tunnin jälkeen venyttelemättä. ”Vanhuus” ei näköjään tule yksin. ;)

Torstai: Pirun migreeni iski taas. Oli kovia suunnitelmia päivälle, kuinka menen ajoissa töihin ja tehdään työkaverin kanssa yks homma valmiiks ja piti jäädä pidempään, mutta migreeni mylläsi aamusta asti päässä, olin jo aamusta vartin myöhässä. Mulla on uusia lääkkeitä kokeilussa ja otin aamupäivällä sellaisen. Tuli vaan niin kamalat sivuvaikutukset, että olin kun humalainen. En uskaltanut oikein kävelläkään muuta kun pöytien lähellä että sain otettua vähän väliä tukea! Se on tosi pelottavaa kun tajuaa, että oma pää ei toimi niin kuin kuuluu. Kun ei pysty järkeilemään yksinkertaisia asioita kunnolla. Sen jälkeen olisin lähtenyt heti kotiin nukkumaan, mutta en uskaltanut ajaa autoa, kun tärisin kuin haavanlehti. Piti sitten ottaa päikkärit pukuhuoneen penkillä ja jatkaa sen mitä kykeni. Huoh. Ilta menikin kotona hiippaillessa.

Perjantai: Koska tänään oli perjantai ja 13. päivä, ajattelin sen olevan vallan mainio ensimmäiseen ilman satulaa ratsastukseen Pipsalla. Olin ajatellut mennä kentällä portti visusti kiinni, mutta koska saatiin seuraakin, löysin meidät saman tien pellolta. Ei hullumpi vaihtoehto ollenkaan. Ihan vielä en ollut kamalan pirteä, mutta onneksi parempaan suuntaan jo, niin sai edes tämän 0.30h verran tehtyä kävelyä. Huomenna on toivottavasti jo vähän rankempaa ratsastusta edessä.

Tänään myös selvisi, että avoimen yliopiston hevoskurssi, jota olen odottanut vaikka kuinka kauan, perutaan liian vähäisen ilmoittautumismäärän takia. No, onneksi on varasuunnitelmia, eli ratsastuskisaa pukkaa ja kuorokeikkoja osuu kanssa luentoviikonlopuille oikein kivasti, niin ei ainakaan ehdi tulla aika pitkäksi, vaikka mielelläni olisin mennyt niitä hyviksi kehuttuja luennoitsijoita kuuntelemaan.

Lauantai: Vietettiin kentällä aikaa yhteensä 1.20h. Jonkun verran aikaa meni siihen, että katseltiin toisten hyppyjä ja oltiin pois tieltä. Kummasti oma skarppaustaso nousee heti kun ajattelee, että olis kisat lähellä. Käynti-ravi-siirtymistä saatiin joitakin ihan hyvänkin tuntuisia. Sit manasin sitä, että asetus katoilee, niin sain sitä vähän paremmin korjailtua kun vaan keskityin kovasti. Ne hetket vaan on sellasia, että pitää jaksaa olla sitkeä… Eikä se oo aina ihan helppoa.

Tallille mennessä mua vastassa oli aika mielenkiintosen näköinen hevonen… Pipsa tykkää piehtaroida ja tarhassa kasvoi kesällä joitakin heiniä sillä aikaa kun hevoset olivat laiduntamassa…

Sunnuntai: Suunnistuskisassa meni tänään tosi hyvin. Lähtöviivalla olin vielä vähän sitä mieltä, että väsyttäis ja laiskottais, mutta niin se vaan kilpailuvietti nosti päänsä kun sain kartan käteen. Vielä kun pääsin nelosrastilla ohittamaan edellä lähteneen, nousi fiilis sellaisiin sfääreihin, että sillä olisi juossut pidemmänkin radan. Kaikki rastit löytyi kauniisti ja juoksemalla pääsin eteenpäin sen mitä tällä harjoittelulla voi päästä. Aikaa meni 3 km:n rataan vaan pikkasen yli 0.36h ja voitin toiseksi tullutta yli 13 minuuttia. Pakko tunnustaa, että aloittelijoiden sarjassahan mä olin, että sinänsä väärässä, mutta ei kunto riitä siihen A-sarjaan, niin pakko käydä noita näissä pienemmissä kisoissa missä ei ole tarjolla A-lyhyttä. Mutta oli sarja mikä tahansa, se tuntuu tosi kivalta kun kuuluttaja sanoo, että ”Uskollisesti joka vuosi Hollola-rasteille osallistuva Katja tulee maaliin ja menee sarjassaan johtoon.”

Samalla buustilla menin sitten ratsastamaan. Pipsa keksi ensimmäisen kerran ikinä, että kuivurin puolen pitkä sivu on pelottava. Joku vanhemmista jyhnyistä on kertonut sille… Useamman kerran mentiin sitä mitä ihmeellisemmissä mutkissa ja lopulta kun päästiin se rauhallisessa kevyessä ravissa, annoin luvan laukata jonkun matkaa. Siinäkin tietysti kun mentiin kohti pitkän sivun alkua, alkoi ihme kylkimyyry. Tilanne saatiin kuitenkin hallintaan ja mun kuvittelema lyhyt ja (mulle) kevyt ratsastus olikin 0.55h ja mulla oli kaikkea muuta kun kevyen liikunnan tehnyt olo. Mutta ei valittamista kuitenkaan, se on hyvä olo se!

Yhteensä: Pipsa 4.35h minä 5.55h