Huokaus... Täällä on jumitettu asioiten kanssa aika lahjakkaasti.

Hipsu on siis tällä hetkellä ns. "hyvässä lihassa", eli aika paksu... Kesäloma venähti pitkäks, koska mä en parantunut ihan niinkuin toivoin. Yskä jatkui tosi pahana monta viikkoa ja sen jälkeen tuli työterveystarkastus, jossa todettiin tosi matala hemoglobiini. Siihen asti olin vaan aatellu ja kiukutellu, et on se kumma, kun näin huonoon kuntoon menee, mut onneks löyty syy. Nyt syödään rautaa maha kipeenä... Töiten jälkeen ei aina meinaa jaksaa ja ehtiä niin hyvin kun haluais harrastamaan, mut onneks tuli taas viikonloppu helpottamaan mun aikatauluja, niin oon saanu ratsastettua hyvät setit eilen ja tänään. Annika meni perjantaina, auttelee taas meitä eteepäin kun päiväjärjestys palailee normaaliksi kesän jälkeen.

Oli puhetta, että pitäisi saada tehtyä kunnolla maastolenkkejä, ja kävinkin jo tänään kokeilemassa, miten meillä menee ihan kahdestaan retki ison tien varteen. Sanoin Villelle lähtiessäni, että ottaa Hipsun sitten kiinni, jos se tulee kotiin ilman mua, mutta tultiin yhdessä! ;) Matka ei ollut pitkä, noin 250 metriä suuntaansa, mutta ihan riittävän jännää se oli meille kaikille. Koitetaan ensi viikolla, jos saataisiin aikatauluja sovitettua yhteen, että päästäisiin porukalla metsäretkelle.

Viimeiset pari viikkoa on ollu taas vaihteeks oikeinkin mukavia, oon kokenu paljon onnistumisen hetkiä Hipsun kanssa. Niillä jaksellaan taas pitkälle. Vaikka aina välillä totean, että pessimisti ei pety, niin kyllä mä taidan ihan oikeesti olla ikuinen optimisti! Syksyn sateita odotellessa, jatketaan harjoituksia ja kirjoituksia!