Huomenna aletaan taas kulkea kohti pidempää päivää. Ihanaa! 

Joulukuu on mennyt hieman kaksijakoisissa tunnelmissa, on ollut todella hyviä harjoituksia paljon, mutta sitten on surullinen viime viikko. Oma maha oli kipeänä koko viikon, enkä tiennyt yhtään mikä on syynä, lääkäriinkään ei mua huolittu, vaan väsyneenä todettiin: "Kaihan sinä tiedät, että nyt on mahatautia liikkeellä, juo mustikkasoppaa." Samaan aikaan kun osui kivikovaksi jäätynyt kenttä, annoin Pipsalle ihan täyttä tarhailulomaa. VIRHE. Perjantaina työpäivä keskeytyi tallikaverin soittoon, että Pipsalla on ähky. Onneksi se oli ohimenevä ja tamma oli jo ihan hyvinvoivan näköisenä karsinassa kun kerkisin paikalle. Jäi siitä taas sellainen pieni pelko mieleen ja kävin hakemassa psyllium-kuurin kun kävin kaupungissa muutenkin ja nyt syötetään sitten sitä. 

Hyviä harjoituksia tarkoittaa esimerkiksi se, että jos aiemmin jouduttiin olemaan tunneilla alaspäin eriytetty ratsukko, niin nyt ollaan jo tehty toisten kanssa ihan samoja tehtäviä, jopa vastalaukkoja. Eihän ne tietenkään mene samantasoisesti kuin parhailla, mutta edistys on ollut valtavaa. Ja edelleen pitää itselleenkin muistuttaa, että jos minä teen asioita elämäni ensimmäistä kertaa, niin ihmehän se olisikin, jos ne menisi heti kerrasta puikkariin. 

Tänään oli mulla taas lihashuoltopäivä hieronnan merkeissä ja kyllä löytyi taas kiristeleviä kohtia. Aluksi jännitti myös se, pystynkö edes olemaan koko ajan siellä, kun maha on ollut vielä tänäaamunakin kipeänä. Mutta sinne ne taisi kaikki kiputilat jäädä. Toivottavasti, nimittäin nyt alkaa olla kiintiö mahakivun osalta täynnä. Onhan meinaan inhottava vaiva, kun ei tiedä miten päin olisi ja mikä auttaisi. Tai mistä se johtuu.