Maanantai: Vapaapäivä urheiluista, nuha iski yöllä, koitan jos se menis ohi kun lepäilee päivän ja kiskoo kaksin käsin auringonhattu-uutetta ja vitamiineja.

Tiistai: Ratsastus ilman satulaa 0.30h. Tuuli ja satoi lunta ja motivaatio oli siks aika "heikko". Mutta taaperrettiinhan nyt jotain. Muutaman kerran Pipsa "pelästyi" jotain, mutta en ainakaan päässyt kokeilemaan lumen pehmeyttä onneks.

Keskiviikko: Ratsastusta 1.10h, kaikkia askellajeja. Tänään oli "pikkasen" liikaa vaatetta päällä. Mutta se on vaan hyvä, että oli kuuma, koska siitä tuli sellanen olo, että en ole ainakaan kovin kipeä. Missään vaiheessa illan mittaankaan ei tullut se ärsyttävä palelu takaisin, joten oon aika tyytyväinen tilanteeseen.

Torstai: Ratsastus 0.30h käyntiä, vähän painoi koko ajan kiire kokoukseen, en mennyt kun käyntiä.

Perjantai: Lenkkiä 0.30h kävellen. Ei ollut mikään mahtava kävelykeli kun kaikki paikat oli ihan jäässä. Senpä vuoksi jätin ratsastuksenkin väliin, kun tiesin kentän olevan kova ja että siitä ei hirveän isoa hyötyä olisi jos siellä köpöttelisin. Huomenna saisi kuitenkin ottaa höyryt molemmilta ulos ihan kunnolla.

Lauantai: Ratsastusta valmennuksessa verryttelyineen 1.30h. Jotain ahaa-elämyksen tynkää syntyi taas ja samalla muistutus siitä, kuinka tärkeää on, että joku katsoo meidän perään ja kertoo, milloin menee hyvin ja milloin pitää korjata asioita. Tällä kertaa ajaminen ei jännittänyt niin paljon kuin ekalla kerralla. Huvittavaa sinänsä, koska eihän kerta kokeneeks tee...

Sunnuntai: Ratsastusta käynnissä 0.30h, koitin taivutella siinä vähän ohimennen. Vaikka siinä taas kaverin kanssa sään armoilla oltiin ja välillä piti mennä silmät kiinni kun lunta tuli vaakasuorassa suoraan silmiin, niin todettiin taas vaihteeksi, että kyllä tää on valintakysymys... Me pärjätään ilman maneesiakin, kunhan tiedetään, että hevosten hoito on priimaa. Kuitenkin aina välillä kantautuu korvin juttuja, että kaikissa paikoissa ei voi olla yhtä rauhallisin mielin kuin itse olen niin ei voi olla muuta kuin onnellinen että ollaan siellä missä ollaan. Ja kun kenttää huolletaan tosi aktiivisesti, niin nytkin se on paras mitä se vaan voi olla tällä kelillä, kun se on lanattu ennen jäätymistä, niin se on jäätynyt tasaiseksi mutta karheaksi.

Ja pakko vielä sanoa, että vaikka välillä tuleekin todettua, että kenttä on jotain sellasta, että siinä ei oikein voi mennä, niin lainatakseni yhtä suosikkiurheilijaani Janne Ahosta, tämä on ulkolaji. Eli ei ole tarkoitus valittaa, vaan pelkästään todeta se asia. Vaikka aina koitankin joka asiasta löytää jotain positiivista, niin aina ei voi pelkästään hehkuttaa, vaan silloin täytyy mennä sillä mitä on. :)

Huomenna taas tiedossa hierontaa ja sitten alkaakin laskeutuminen kohti lomaa. Aika jännää, että joulu on ihan kohta ovella, musta nimittäin tuntuu, että vastahan oli loppukesä...

Yhteensä: Pipsa 4.10h, minä 4.40h