Aivan ihanaa kun ootte ihmiset keksiny ton kommentoi-napin!  On tosi hauskaa tietää, että siellä toisella puolella näyttöjä joku on kiinnostunut Hipsusta ja Hipsun kuulumisista!

Niin se on meiän ensimmäinen yhteinen joulu jo takana. Hain Hipsulle joululahjaks omenanmakuisen nuolukiven, "heppatikkarin", vaan kuinkas kävikään... Se roikkui Hipsun karsinassa aatonaatosta tän viikon maanantaihin eikä Hipsu edes maistanu sitä. Niinpä nostin sen seinän toiselle puolelle ja Joni sai herkutella. Kaverilla oli ihan vihreät huulet ja näytti olevan innoissaan! Sinne katosi Hipsun joululahja kun ei itse osannut arvostaa. Ehkä löytyy jotain muuta, joka maistuukin...

Itsekin oon saanut melkoisen joululahjan, kun pääsin 19. päivä takasin oman heppaponin selkään. Nyt kun on hepasta hyvät viritykset löydetty, niin ratsastaminen on hirveän paljon helpompaa. Vielä kun osaisin ite edes vähän ylläpitää tätä hyvää tilannetta... Itsestä kyllä tuntuu, että reilu kuukaus vähemmällä ratsastamisella on tehny mulle hyvää ja uskallan jollain lailla tehdä enemmän kun aiemmin. Luin pari kirjaa tossa välissä ja oli kiva tajuta, että ei Kyrallakaan kaikki ole aina onnistunu ekalla kerralla!   Ihan yksinkertasia asioita kuitenkin koko ajan pitää tarkastella, että menis oikein. Yhtenä esimerkkinä asento, nojailen jatkuvasti liikaa eteenpäin ja sehän ei oo kauheen hyvä asia, jos heppa jo muutenkin menis ihan riittävän lujaa... Mutta taas tänäänkin harjoittelemaan, josko aina välillä pienen piirun sais itseään oikeaan suuntaan!

Näin meillä tänä vuonna on mennyt, parin päivän päästä ollaan uudessa vuodessa, jonka aikana Hipsu viettää kymppisynttäreitä ja me harjotellaan yhdessä kaikenlaisia juttuja. Viis kuukautta yhteistä matkaa on menny tosi nopeesti ja uskon, että muutama seuraava menee ainakin yhtä nopeesti ellei nopeemminkin, koska yleensä musta tuntuu, että kevät on vaan alamäkeä kohti kesää ja alamäkeenhän on aina helppo mennä!!!