Torstaina uskalsin vihdoin antaa Hipsun laukata kovempaa pellolla! Luotin, että vaikka itse en sitä saisi jarruttamaan, suojalumi tekee sen aikanaan mun puolesta... ;) Ja voi jestas se olikin hauskaa! Käynnissä ja ravissa tuntui, että Hipsu ei jaksa mitään ja se ihan itsestään lopetti ravaamista yms mukavaa. Mutta kun päästiin laukkaamaan, tuli sellanen korvat luimuun -spurtti, ja kaveri ihmettelikin hidastaessa, että Hipsuhan menee lujaa. Toisella kerralla Hipsu pääsi ensin kaverin edelle ja kun kaveri tuli rinnalle, korvat meni syvemmälle luimuun ja tamma meinasi, että himpura, minusta ei ohi mennä! Melkoinen kilpailuvietti sillä on...

Hipsu tuli niin hyvälle tuulelle pellolla laukkaamisesta, että eilen kentällä mennessä tunsin, että siinä on asennettuna vieteri, joka mun pitäis osata ottaa käyttöön. Siitäkin oon kuullut kaikkia juttuja aiemmin, ja nyt luulen tietäväni mitä sillä tarkoitetaan. Muutenhan meillä toi ratsastus on ollut sellasta humpsuttelua, pitäis kohta taas skarpata, jos meinaa mennä johonkin kisoihin ja esittää yhtään parempaa ratsastusta kun aiemmin. Ite en meinannu osata mennä harjotusraviakaan millään eilen. Mutta tänään oli hieronta, niin jospa tää kokovartalotönkköys vähän helpottaisi. Ja se venyttely pitäis muistaa jatkuvasti!!!