Maanantai: Verryttelyratsastus 0.35h, kaikki askellajit vaan läpi. Yritin ottaa tästä ihan rennon tuokion, mutta kyllä välillä piti vähän vähemmän rennosti sanoa, että ei mennä ihan niin lujaa. Töihin paluu tuntui heti ratsastuksessa, mutta eiköhän siihenkin totu niin että olo tuntuu normaalimmalta.

Tiistai: Suunniteltu vapaapäivä Pipsalle, mutta päivän mittaan syntyi myös mulle syy olla vapaalla: päänsärky. Inhaa inhaa inhaa…

Keskiviikko: Aamusta asti sama särky jatkuu, ilmeisesti nyt pitää ottaa hetki vähän rauhallisemmin kun töihin lähtöön menee kaks tuntia ja neljä lääkettä. Jatkuva vesisade onneksi auttaa siinä. Tosi syksyinen fiilis kun vettä lorisee joka puolella koko ajan…

Torstai: 0.30h kävely tiellä, vettä tuli vaakasuoraan ja paljon, oltiin ekan parinsadan metrin jälkeen kuin uitetut ratsukot… Eipä siinä muuta.

Perjantai: 0.45h ratsastusta kentällä, joka oli kuivanut uskomattoman nopeasti ja hyväksi. Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana ja pää on tehnyt katoamistempun tän ratsastuskerran tiedostoille, muistan kyllä ratsastaneeni, mutta en tarkkaan mitä tein.

Lauantai: Tunnilla taasen, itseasiassa jo osittain toisellakin, venähti niin pitkäksi että olin kyydissä 1.30h. Suoraan menoa harjoiteltiin ja sitä, että olisi oikeasti pohkeet käytössä, eikä aina vaan touhuta ohjien kanssa.

Sunnuntai: Ohjien kanssa touhuamisen kieltämisestä siirryin ohjasajokurssille. Kävin aamupäivällä kuuntelemassa Håkan Wahlmanin luentoa ohjasajosta ja sieltä ammennetuin opein ratsastus oli taas ihan eri tuntuista. Tai saattoi siihen vaikuttaa eilinen tuntikin, tai se, että kävin kotimatkalla katsomassa tallikaverin hyvin menneitä kisoja -tai se, että kotona poiketessa tein meidän ekan kisailmoittautumisen! 24.8. Takkulassa siis käydään katsomassa, miten kisapaikalla käyttäydytään… Ihana kutkutus tuli heti mahan pohjaan! Tää tuli vähän puskista, en uskonut että me tänä vuonna startattais mitään, mutta kun nyt sopivasti on kyyti sopivaan luokkaan, niin pakkohan se on käyttää hyväkseen.

Yhteensä: Pipsa 4.10h, minä 4.10h