Kisat meni mainiosti! Saatiin meidän eka ruusuke! Huvittavaa siinä oli se, että mä aina heitän varusteiden värin kohdalla, että värillä ei ole väliä kunhan on liila, niin kaikille jaettiin liilat rusetitkin.

Olisin halunnut panostaa pukeutumiseen niin, että olisin laittanut valkoiset housut, mutta ne on edellisten kisojen jälkeen kutistuneet niin, että oli tyytyminen farkkuratsareihin. blush Siisteimpiä housujani en olisi ehtinyt pestä ja kuivata hyvin enää siinä vaiheessa, kun tajusin tämän tosiasian. Mutta onneksi ne oli harjoituskisat, niin se ei ollut vakava asia. 

Kotoa lähtiessä Hipsu yllätti meidät kaikki ja meni koppiin kuin unelma, sehän välillä jäkittää sillalla mutta onneksi nyt seura kelpasi niin hyvin, että meni sujahtaen sisään. Matka oli yllättävän pitkä, vaikka oltiinkin kyllä hyvin varauduttu, mutta meidän suunnalta lähtiessä Voistion kartanoon on pitkä matka, melkeinpä tunti meni siihen. Hipsu oli matkan aikana purkanut etupuomin irti ja joutunut siksi pitämään itseään pystyssä kaikin voimin ja se oli jo ihan hiestä märkä kun päästiin kisapaikalle. Harmittaa välillä, kun matkustaminen ei mene ihan leppoisasti sen kanssa.

Kisapaikalla se on kyllä ihana. Katselee ympärilleen niin viisaana kun tietää mikä on homman nimi. Käyntiverryttelyä sai tehdä ulkokentällä ja ravit ja laukat päästiin tekemään maneesiin. Meitä ennen meidän ryhmästä meni kaksi ratsukkoa ja sitten me päästiin radalle. Musta tuntui että Hipsu meni kovin kovaa, mutta nyt kun näin videon, niin ei se näyttänyt niin kovalta kuin tuntui. Oikeasta laukasta tipahdettiin liian aikaisin raville ja ohjelman lopussa oleva pysähdys meni tosi pitkäksi, tuli hiippailuaskelia kai viisi. Muut tehtävät meni ihan ok, ja lopputervehdyksen pysähdykseen Hipsu tuli ehkä ekan kerran ikinä tasajaloin! smiley Välillä kyllä tuntui että sain ottaa tosi kovia pidätteitä käsillä, mutta pakko on tunnustaa, että sen verran jännitin, että en saanut keskivartaloa ihan toimimaan silleen kun parhaillaan on mennyt. Kun se on kotonakin vielä niin pieniä pätkiä, niin ei oikein voi olettaakaan, että yhtäkkiä kisaradalla saisin sen onnistumaan.

Ajattelin siinä ennen rataa, että 60% olisi kiva saada, mutta 64,722% oli lopullinen tulos. Mentiin sillä hetkellä jopa johtoon luokassa! Mutta jo seuraava ratsukko paukutti reilut 68% ja oli lopulta voittaja. (ihan näin pienenä sivuhuomatuksena, että se oli meidän kuski joka ratsasti Hipsun pussailukaverilla!!! wink) Viimeisestä verkkaryhmästä tuli myös yks ratsukko meidän ohi mutta lopulta oltiin kolmansia ja päästiin oikein palkintojenjakoonkin! Se oli niin hienoa!

Myös kotimatkalle Hipsu sujahti koppiin niin nopeasti, että meinasin ihan jäädä alle. Itseasiassa hankin kyllä uuden kypärän sen rutistuksen jälkeen... En ihan ehtinyt kyykistyä etupuomin ali riittävän nopeasti, mutta onneksi väliin jäi vain kypärä... Ehkä vähän noloa... Tässä kuussa on mennyt jo kaksi kypärää vaihtoon. MUTTA ne on vaan kypäriä ja ilman niitä mä olisin nyt ihan päätön nainen. Toinen ei ollut Hipsun vika, vaan tapahtui ihan muualla. Taas muistaa paremmin, että kypärää kannattaa pitää koko ajan päässä, kun touhuaa hevosten kanssa.

Kotimatkakin otti Hipsulle koville ja se oli aina vaan hikisempi kun päästiin kotiin. Illalla pitikin sitten lääkärin taas letkuttaa sille nestettä ja öljyä, kun se ei syönyt iltaruokia. Se on kyllä ikävää, että se ottaa rankoista päivistä nyt niin itseensä että ruokahalu menee. Jatkankin nyt aamupuuhia niin, että lueskelen yhtä tutkimusta, jos siitä löytyisi jotain vinkkejä jatkoon.

Niin, ja vielä pitää todeta, että parempana päivänä ei olis ruusuke voinut tulla, sehän oli vuosipäivä sille, kun Hipsu heräili Hyvinkään hevossairaalassa ähkyleikkauksen jälkeen.



Ylpeä omistaja ja hieno kouluratsu



Hipsu ja poikaystävä rusetteineen

Molemmat kuvat otti Sanni.