Maanantai: Viikko aloiteltiin osallistumalla taas tunnille. Luonnollisesti kesto oli 1.00h. Omaan henkilökohtaiseen päiväkirjaan kirjottelin pari sivua tästä kaikkea, mutta mitenhän mä sen muotoilisin tänne… Suuria ahaa-elämyksiä tuli taas meille molemmille. Ja todellakin suurin ongelma tällä hetkellä on ratsastajan huonot vatsalihakset ja se, että könötän eteenpäin niin paljon. Kun vaan saisin itseni suoraan, kaikki olisi paljon helpompaa eikä hevosenkaan tarvitsisi lähteä alta karkuun päästäkseen paremmin mun alle. Läksyksi saatiin harjoitella peruuttamista ja laukassa istumista. Istumista isoilla kirjaimilla.

Vihdoin sain otettua polkupyörän liikenteeseen, kävin verryttelemässä ja hoitamassa muutaman asian niin että pyöräilyä tuli ehkä 0.15h.

Tiistai: 0.40h ratsastusta, tein meidän läksyjä ja ajattelin, ettei mennä kauaa kun oli niin hiostavaa. Pipsa oli myös aika väsyneen tuntuinen, mutta kukapa ei olisi näillä helteillä! Mua se helpotti siinä mielessä, että läksyjen teko onnistui ihan hyvin. Oheisharjoitteena pyöräilin rauhallisesti tallille ja takasin, yhteensä 1.00h.

Siinä pyöräillessä pohdiskelin maisemia ihaillessa, että on se vaan ihanaa että kaikki on näin hyvällä mallilla. Tätä ei tietenkään Suomessa sais sanoa ääneen, mä tiedän sen, mutta voisin käyttää sanontaa: olen onnellinen.

Keskiviikko: Vähän kohtuuton keli… +31C varjossa kun läksin naapurin kanssa kimppakyydillä tallille tuntia varten. No, hevosen selkään vaan ja hommiin, en edes huomannut kuumuutta kun piti keskittyä tehtäviin. Loppuhuipennukseksi taas mun suosikkeja eli laukannostoja ihan väsyneillä lihaksilla, tuli aika tuskanen taistelu. Lopulta kun saatiin siirtyä loppukäynteihin, ajattelin reiluna että Pipsan ei tarvi kantaa mua ja jouduinkin sitten kävelemään sen kanssa tosi kauan, että hengitys alkoi tasaantua paremmin. Tunti vähän venähti, siinä meni n. 1.10h ja kävelyä tuli 0.40h. Tätä voi jo varmaan sanoa rankaks treeniks. Huomenna Pipsa saa enemmän humpsutella, mä koitan muistaa pitää omat vatsalihakset kuitenkin tiukkoina.

Rastithan multa sitten jäi väliin, koska naapuri jätti mut tallille. Ei sen suurempaa draamaa, mut sillä oli kiire töihin mutta mä sain onneks toisen kyydin. Toi vaan kuulostaa hauskalta sanoa noin. ;) Mutta sit tällä välillä mun kyyti rasteille oli jo menny ja samoin energiakin. Ei vaan jotenkin irronnut ton vajaan kahden tunnin liikunnan jälkeen lähteä suoraan metsään. Sain kuitenkin kartan josko huomenna menisin nauttimaan vesisateesta sinne.

Torstai: Ei tarttenu tänään nauttia muuta kun särkylääkettä ja lepoa. Migreeni yllätti takavasemmalta enkä päässyt postilaatikkoa pidemmälle koko päivänä. Ikävää, mutta minkäs teet. Maitohappoja olis voinu käydä hetkuttelemassa liikkeelle niin hevosesta kuin itsestäänkin, mutta kun sängystä nouseminen on Urheilusuoritus, niin ei tarvi mennä esim. auton rattiin saatika hevosen selkään.

Perjantai: Olin suunnitellut että tää päivä olis rauhallinen ja mukava, mutta sitten puoliltapäivin tallintekijä soitti, että Pipsa on hirveän levoton, eikä syö tai juo laitumella. Mutta ei näytä kipeältä kuitenkaan. Mulla (luonnollisesti) alkoi laukata mielessä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kuviot ja läksin sitä tietysti katsomaan. Kuuntelin mahaa ja mittasin kuumetta ja koitin juottaa. Totesin kuitenkin saman, että ei se kipeä ole. Epäiltiin kyllä, että sillä voisi olla kiima. Iltapäivemmällä menin sitten ratsastamaan ja asia onneks selvis nopeasti. Näin jo auton ikkunasta kun Pipsa oli pissalla, laitumelta hakiessa se kävi pissalle ja karsinassakin vielä kerran. Kyllä sitä osaa olla välillä hermoheikko… Mutta toisaalta uuden hevosen kanssa kun ei vielä tiedä ja tunne ihan kaikkia sen juttuja, niin tulee just jotain tämmösiä tilanteita eteen.

Ratsastus oli lyhyt, 0.30h ainoastaan, ja aika jännittynyttä touhotusta. Siitä ei ole paljon kerrottavaa kenellekään. ;)

Lauantai: Ratsastusta 1.00h

Sunnuntai: Ratsastusta 0.50h

Järkyttävää, en kirjoittanut lauantaista ja sunnuntaista heti, niin ne meni sekasin. Mun muisti ei oo koskaan ollut mikään paras mahdollinen, mutta nyt oon huomannut, että varsinkin Hipsun poislaiton jälkeen melkeinpä kaikki asialliset asiat, mitä oon jonkun kanssa puhunut, on kadonnut mielestä saman tien. Hömppäjuttuja tietysti jää mieleen, mutta koitapa hoitaa jotain asioita, kun kaikki sovittu katoaa saman tien kuin tuhka tuuleen. :( Siitä lykkää stressin kun asiat menee persiilleen ja stressaantuneena muistaa vielä vähemmän ja kierre on valmis. Jospa nyt kuitenkin oltaisiin siinä tilanteessa, että parin viikon päästä olisin paremmassa kuosissa, kun seuraava stressinaiheuttaja on ohi. Kainuun rastiviikko ja suunnistuksen MM-kisat Vuokatissa on siis edessä ja oon ollut hoitamassa meille majoitusta. Oikeastaan tuntuu että en edes kehtaa sanoa hoitaneeni, pari puhelua soittanut ja koko ajan on sellainen olo, että jotain on unohtunut sopia tai hoitaa. Mutta niin kai se on aina.

Yhteensä: Pipsa 5.50h, minä 7.05h