Jaa-a, nyt alkaa olla sellainen olo, että pikkuhiljaa tästä noustaan liikenteeseen. Huomenna käyn kuitenkin vielä näyttäytymässä lääkärille, ettei keuhkoissa ole liikaa rahinaääniä.

Siitä voisi ottaa taas suunnaksi satulan. Näyttää vaan tällä alkaneella viikolla olevan päällään se karma, että siihen tupsahtelee kaikkia menoja päällekkäin, peräkkäin ja yhtaikaa. Ei välttämättä paras mahdollinen kuvio toipumisen suhteen, mutta koitan lähteä liikkeelle kevyellä fiiliksellä kuitenkin.

Ens viikko onneksi on vähän kevyempi, ainakin vielä, iltamenoja on vaan pari. Mutta siellä loppuviikossa odottaakin Finlandia-hiihto ja oon ilmottautunut perinteisen pitkälle matkalle. Täytyy keskustella lääkärin kanssa asiasta. Taas. Viime vuonnakin se joutu kirjottamaan paperin, etten voi osallistua. Aloin jo jonain yönä harkita, että pyydän mun siirtämistä lyhyemmälle matkalle jos en parane tosi nopeesti.

Seuraava, perinteinen viikko numero 9, on tällä alueella hiihtoloma. Pari pientä merkintää on kalenterissa jo, ja ajattelin myös kysyä kampaaja-aikaa sille viikolle. Mutta  rentoutumisen merkeissä meinasin sen viettää. En lähteä mihinkään matkoille tai muuta sellaista ihmeellistä.

Huhtikuu putkahtaa esiin enemmän kuin nopeasti ja siinä olisi haaveena mennä taas Vesikansan Ratsastajien seurakoulukisoihin 21.4. Mulla on ihan perinne, että tammikuu menee niin nopeasti, etten mukana pysy ja sitten alkaakin jo panikointi, kun koko talvi on kohta mennyt ja kunto ei oo parantunut yhtään. Edelliset 15 vuotta ollut sama kuvio, milloinkahan mä opin??? ;)

Pakko muuten lisätä vielä loppuun sama, mitä kaverille kommentoin, että kun tässä aikani kuluksi makselin oman ja Hipsun kisaluvat tälle kaudelle, niin enää tarvii tehdä vain pieni ihme! Ja niitähän meillä tehdä harva se päivä, ei pitäis tuottaa ongelmia! ;D