Maanantai: Ekaa kertaa yhdessä tunnilla. Ratsastusta tuli tosiaan 1.00h ja paljon sain hyviä ohjeita. Harmitti vaan, kun en kuullut aina, mitä ohjeita saatiin tai mitä kysyttiin ja tuli uunoiltua sen takia ihan tyhmiä juttuja… Mut ehkä mä sitten vaan olin tosi keskittyny. Ja olinkin. Harvinaisen hyvin. Kun sain raviin lopputunnista rauhallisen tahdin, sain jopa takapuolenikin penkkiin paremmin kun aikoihin, ja tuntui muuten aika hienolta! Laukat meni vähän soheltamiseen meillä molemmilla, en osannut millään jarruttaa ajoissa. Mutta harjoitus tekee mestarin ja kummastakaan ei sanottu, että ihan toivotonta sohellusta. ;) Vaikka Pipsa pikkasen turhan lujaa haluskin mennä touhottaa, mutta kunhan kuski muisti pidätteet, niin sekin saatiin hallintaan.

Tiistai: Tänään maltoin lopettaa jo kun kello näytti aikaa kuluneen 0.35h. Lihakset muistaa eilisen tunnin aika hyvin, niin ajattelin että verrytellään molemmat pikkasen. Hevoset on kyllä siitä mainioita otuksia, että kun niitten kanssa touhuaa, kaikki muut harmit katoaa johonkin pahaan maailmaan, joka on jossain tallin ulkopuolella.

Ihan hyvä, koska tää aika on joka vuosi niin stressintäyteinen. Inhottavaa, kun harrastuksista tulee painolasti. Välillä tulee mieleen, pitäisikö vaan pitää taukoa ja palata sitten kun porukka ymmärtää myös vähän arvostaa sitä, että stressaan niiden puolesta aika paljon.

Illalla huhkittiin naapurien kanssa pari tuntia pihahommissa ja kaivettiin pensasaidan reunasta kaikki rikkaruohot pois ja siistittiin se kuorikekerroksella. Meinasi olla alkuun aika hankalaa, kun mun työkalu eli rautakanki ei meinannu millään pysyä kädessä, mutta kyllä ne lihakset siitä vetreyty.

Keskiviikko: Joku 1.00h heppailua, käyntiä ja ravia. Jossain vaiheessa vaihdettiin Sannan kanssa heposiakin. Lihakset on ihan tuhannen jumissa, oli aika epäreilua mennä hevosen selkään ollenkaan, mutta en vaan voinut olla pois. Mitähän lauantain kisasta tulee…

Illalla kävin rasteilla hölkkäilemässä lähirasteilla jonkun 0.25h. Ajattelin, että jalat on ihan totaalipökkelöt, mutta kyllä niitä pystyi heiluttelemaan. Vauhdista ei voi puhua samana päivänä, mutta tulipahan käytyä.

Torstai: Oho, oltiin kentällä 1.20h. Tänään lihakset alkoi olla jo sellaiset, että pystyin tekemäänkin jotain eikä koko ajan sattunut. Kiemuroita tehtiin ja koitin taas pitää käsiä rauhassa ja olla muutenkin siedettävämmin kyydissä.

Illalla kävin ratsastustunnilla kaverin seurana. Siitä tuli toinen 1.00h ratsastusta. Oli hitsin isoravinen hevonen alla, en meinannu osata tehdä mitään. Mutta lopulta vaikka toiset teki laukannostoja yms mukavaa, mä keskityin vaan menemään mahdollisimman hyvää ravia ja se onnistuikin sitten ihan siedettävästi. Suomenhevosrakkaus vahvistui taas huimasti! ;)

Perjantai: Tulikin vapaapäivä liikunnasta, kun jouduin vähän kyttäilemään viikonlopun järjestelyjen kanssa. Illalla kävin kuitenkin vähän juttelemassa Pipsan kanssa.

Lauantai: Venlojen viesti, eli suunnistusta 8 km ja aikaa meni 1.40h. Elämäni ensimmäisen kerran koin, miltä tuntuu kun jalat kramppailee juostessa. Vauhti ei päätä huimannut, vaikka omaan tavoiteaikaani tulinkin. Sijoitus oli ihan järkyttävän huono siihen nähden, mitä olin odottanut, mutta se selittyi ihan sillä, että suunnistuksellisesti se oli ns. helppoa, niin pelkästään sillä, että jaksoi juosta, pääsi aika nopeasti pois.

Sunnuntai: Miesten joukkueiden maaliin odottelua, teltan pakkaamista ja kotona ihmettelyä. Aina se vaan väsyttää, kun 4,5 tuntia torkkuu teltassa kylmissään. Onneks on loma eikä tarvi maanantaiaamuna olla aikaisin töissä!

Yhteensä: 7.00h +pihahommat