Loman jälkeen pääsy takaisin normaaliin päivärytmiin teki hyvää. Ratsastusta tuli heti loman jälkeiselle viikolle joka päivä, seuraava viikko taas meni työ- ja muissa kiireissä niin, että vapaapäiviä oli enemmän kuin ratsastuspäiviä. Viime viikolla vuorostaan tuli ratsastettua hyvin. Torstain tunnin ja perjantain itsenäisen inspiroitumisen jäljiltä olin lauantaina niin jumissa, että ei olisi ollut reilua mennä Pipsan selkään, vaan päätin käyttää sen päivän lepoon, venyttelyyn ja koiran ulkoiluttamiseen. Se tekikin hyvää, sunnuntaina olin jo ihan erilaisessa olotilassa ja paljon vetreämpi. 

Tällä hetkellä en oikein osaa olla hehkuttamatta joka päivä, kun ollaan löydetty laukkaan uudenlainen tunne. Aikaisemminhan mä olen käytännössä ollut kyytiläisenä, mutta nyt kun ollaan harjoiteltu niitä n. miljoonaa puolipidätettä, kun olen niiden kanssa "pikkasen" liian hidas, on alkanut löytyä ihan erilainen laukka. Sitä voi kuvailla niin, että kun aiemmin on ollut alla pitkä pötkö, joka menee valtavan kovaa eteenpäin vaakatasossa, niin nyt vauhti on pienentynyt ja musta tuntuu että löytyy se kuuluisa ylämäkeen kulkeminen. Varmasti vielä paljon on hommia edessä, mutta alkaa valjeta, mihin suuntaan pitäisi olla matkalla. Itse kun ei oikein aina edes tiedä, mitä haetaan, niin on hauska kuulla ja huomata, että jotkut jutut lähtee rullaamaan oikeaan suuntaan. 

Ja ah, me saatiin kentälle lisävaloja! Nyt on sellainen areena, että ei tarvi miettiä, näkeekö riittävän hyvin, senkun menee ja tekee vaan. 

Alle 5 viikkoa siihen, että päivä alkaa taas pidetä! Jatketaan harjoituksia!